1Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:

2Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?

3Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?

4Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.

5Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,

6Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.

7Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.

8Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta?

9Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.

10Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?

11Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?

12Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.

13Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;

14Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:

15Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.

16Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.

17Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.

18Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.

19Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.

20Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.